LOLITA JA MUOTI

Pitsiä, nauhoja, herkkiä kuoseja ja näyttävä hame: lolitan suloisuus on helppo nähdä. Vähemmän näkyvää on se, kuinka paljon valintoja sen taustalla on. Kuka päättää, miltä naisellisuuden pitäisi näyttää, ja kuinka paljon tilaa pukeutujalle jää olla eri mieltä?

Japanilaisesta katumuodista lähtöisin oleva lolita yhdistää koristeellisen, usein peittävän pukeutumisen omaan ilmaisuun. Rokokoo ja viktoriaaniset vaikutteet kohtaavat japanilaisen kawaii-kulttuurin. Lopputulos voi olla nostalginen tai nukkemainen, romanttinen tai kapinallinen, joskus samassa asussa.

Siksi sen suhdetta laajempaan muotimaailmaan kannattaa katsoa tarkemmin. Näytöslavoilla näkyy samankaltaisia yksityiskohtia, mutta kokonaisen lolita-asun merkitys ei välttämättä kulje niiden mukana.

01. Kun lolita tulee valtavirtamuotiin

Valtavirtamuoti toistaa harvoin kokonaisen lolita-asun. Tutut yksityiskohdat esiintyvät yleensä erillään: puhvihiha, pyöreä Peter Pan -kaulus, korsetilla korostettu vyötärö, pussimaiset alushousut tai rusetti. Suunnittelija voi käyttää nukkemaisia mittasuhteita ja jättää muun asukokonaisuuden pois.

Miu Miun kevään 2010 mallisto näyttää, miten muotokielet limittyvät. Voguen arvostelu kutsui sen lyhyitä, korkeavyötäröisiä asuja ”Lolita-mekoiksi” ja kuvaili nuorekkaita muotoja, kuoseja ja kristalleja yhdessä provosoivampien yksityiskohtien kanssa. Pelkkä nimitys ei osoita suoraa yhteyttä japanilaiseen lolitamuotiin.

Näytösasu voi jakaa yksityiskohtia alakulttuurin kanssa toistamatta sen jäsenten pukeutumistapaa. Muotikuvasarjojen ja kaupallisten mallistojen kautta nämä yksityiskohdat tavoittavat ihmisiä, jotka eivät ehkä koskaan ole nähneet lolitapukeutujaa kiinnostavaa kokonaista asua.

02. Tummaa romantiikkaa ja yhteisiä viitteitä

Yhtäläisyydet erottuvat helpommin Sweet Lolitan ulkopuolella. Gothic Lolita jakaa goottimuodin ja joidenkin avantgardististen suunnittelijoiden kanssa kiinnostuksen mustaan pitsiin, korsetteihin, näyttävään volyymiin ja historialliseen pukeutumiseen. Romanttinen melankolia ja teatraalinen naisellisuus voivat saada näissä maailmoissa hyvin erilaisia muotoja.

Alexander McQueen ja Vivienne Westwood kehittivät kumpikin oman suhteensa historialliseen vaatetukseen ja puetun kehon muotoon. Heidän työnsä kutsuminen ”lolitaksi” häivyttäisi nämä erot. Hameen tai korsetin samankaltaisuus ei todista, että suunnittelija olisi lainannut tietystä alakulttuurista.

Joskus yhteinen viite löytyy kauempaa historiasta: viktoriaanisesta vaatetuksesta, romantiikasta tai liioitellun siluetin mahdollisuuksista. Lolitapukeutujat muuntavat viitteet omaan elämäänsä valitsemiksi vaatteiksi ja antavat niille tehtävän näytöslavan ulkopuolella.

03. Myös lolita oppii muodista

Myös lolitasuunnittelijoilla on paljon tutkittavaa muualla muotimaailmassa. Kankaat, rakenne ja esillepano voivat ehdottaa uusia tapoja työstää tuttua muotoa. Alushameen ei tarvitse aina tuottaa samaa kellomuotoa, eikä korsetin kiristää vyötäröä täsmälleen samalla tavalla. Suurennettu hiha voi muuttaa koko mekon tasapainoa.

Simone Rocha tarjoaa kiinnostavan vertailukohdan. Röyhelöt, helmet ja historialliset viitteet toistuvat hänen töissään, usein vaatteissa, joiden yksityiskohdat ovat herkkiä mutta muodot vahvoja. Vogue on kuvannut hänen lähestymistapaansa ”feministiseksi naisellisuudeksi”. Ilmaus sopii kysymyksiin pehmeydestä, haavoittuvuudesta ja voimasta, joita hänen työnsä nostaa esiin.

Lolitasuunnittelijalle nämä ovat harkittavia mahdollisuuksia, eivät noudatettavia ohjeita. Tunnistettava siluetti voi muuttua veistoksellisemmaksi tai yllättävämmäksi menettämättä kaikkia tuttuja yksityiskohtiaan. Vaatteiden mahdollisuuksia saa kokeilla.

04. Suloisuuden valitseminen

Aikuisen naisellisuutta esitetään usein varsin suppealla muodin merkkivalikoimalla: hienostuneisuudella, aistillisuudella, hillityllä vaatekaapilla ja seksuaalisena vetovoimana näkyvällä itsevarmuudella. Lolita tarjoaa muita vaihtoehtoja. Valtavien rusettien ja kellomaisen hameen haluaminen ei välttämättä tähtää vanhemmalta tai tavanomaisin mittapuin viehättävältä näyttämiseen.

Alushame muuttaa kehon mittasuhteita. Kerrokset luovat tilaa sen ympärille ja voivat peittää yhtä paljon kuin paljastaa. Pukeutuja valitsee ääriviivat sen sijaan, että vain korostaisi niiden alla olevaa kehoa.

Valinnalla on merkitystä, vaikka vaatteet näyttäisivät suloisilta. Pitsi ja nukkemainen siluetti eivät kerro, että joku olisi passiivinen tai haluaisi muiden päättävän, mikä hänelle sopii. Hän saattaa yksinkertaisesti pitää enemmän siitä, miltä näyttää niissä.

05. Koko asun käyttäminen

Rusetti voi olla helppo lisä mallistoon. Kokonaisen lolita-asun pukeminen vaatii pukeutujalta enemmän. Siihen tarvitaan rahaa, aikaa ja tietoa sekä halua näyttää erilaiselta kuin ympärillä olevat ihmiset.

Tämä puoli siirtyy valtavirtamuotiin vaikeammin. Hihat, kaulus ja mittasuhteet voi lainata erikseen, mutta niiden yhdistäminen on pukeutujan päätös. Lolitaa käyttävälle kokonainen asu voi ilmaista sellaista kiintymystä muotiin, jota yksittäinen stailausyksityiskohta ei välitä.

06. Muutakin kuin ”söpöä”

Lolita voi olla söpöä. Se voi olla myös tummaa, outoa, nostalgista, hauskaa, ylenpalttista tai tarkoituksella epäkäytännöllistä. Eleganssilla ja teatraalisuudellakin on siinä paikkansa. Pelkkä suloisuus jättää kuvaamatta paljon siitä, mitä pukeutujat haluavat tällä muodilla tehdä.

Sama pitsi ja tylli voivat palvella hyvin erilaisia tarkoituksia. Yksi haluaa ehkä säilyttää historiallisen viitteen, toinen vääristää sitä. He voivat valita, kuinka paljon suloisuutta jää ja kuinka pitkälle siluettia viedään. Kankaan pehmeys ei ratkaise näitä kysymyksiä heidän puolestaan.

Tämä vapaus auttaa ymmärtämään muodin vetovoimaa. Koristeellisen asun sisällä on ihminen, joka päättää, millaisena haluaa tulla nähdyksi. Halutun vaatteen valitseminen silloinkin, kun kukaan ei odota sitä, voi olla pieni, näkyvä vastarinnan teko.